Kenttäkeittämisen edut

TJ 207

Viikko 20 - Taskut täynnä välipalakeksejä

Tällä viikolla meillä oli tämän vuoden toiseksi viimeinen maastoharjoitus, joka oli onneksi viime viikkoa helpompi. Enimmäkseen sen takia, että me emme joutuneet siirtymään kertaakaan eli perustimme muonituspaikan ainoastaan kerran koko viikon aikana. Viikko siis keskittyikin siihen olennaiseen, eli ruokkimiseen.

Maanantaina minut nakitettiin hakemaan muutaman muun kanssa kaikki kuivumassa olleet teltat ja naamioverkot. Valmistelimme lähtöä tunkemalla järjettömän paljon tavaraa kuorma-autoihin ja mietimme miten saamme sen kaiken mahtumaan. Pieni hidaste matkaan tuli, kun keittimen takavalot eivät meinanneet toimia. Ylikersantti ja kuskimme ihmettelivät sitä jonkin aikaa yksikön takapihalla, kunnes keitin vietiin kuljetuskeskuksen pihalle, jossa ehkä noin puolen tunnin säätelyn jälkeen valot saatiin vihdoin toimimaan. Olin maanantaina ryhmämme varajohtaja, joten ylikersantti otti minut Defenderin kyytiin, ja lähdimme matkaan.

Matkalla pysähdyimme Haminassa, josta otimme mukaan kaikki tarvitsemamme elintarvikkeet ja täytimme kaksi tonnin vesisäiliötä. Lisäksi söimme Haminan ruokalassa aikaisen päivällisen. Meiltä jäi sinä päivänä lounas kokonaan välistä myöhästyneen lähtömme takia. Sitten ajoimme jonkin aikaa harjoitusalueelle ja aloimme pystyttämään muonituspaikkaa, missä menikin koko loppu iltapäivä ja ilta.

Tiistai ja keskiviikko menivät melko nopeasti. Päivärutiiniin kuului, että aamulla kolme kuudesta ryhmämme oppilaasta heräsivät pari tuntia muita aikaisemmin puurovuoroon. Kun aamupala oli jaettu, loput herätettiin ja oli aika kanniskella vettä, kylmää ja kuumaa. Keitin ja jakelukalusto tiskattiin, vettä lämmitettiin seuraavaa ateriaa varten ja lounaan kuivamuonat lajiteltiin. Sitten valmistettiin lounas, jaettiin se ja koko homma alkoi taas alusta päivällistä varten. Päivällisen yhteydessä täytyi jakaa myös iltapala, joten kuivamuonia valmisteltiin kahta ateriaa varten. Päivällisen jakamisen jälkeen kaikki tiskattiin vielä kerran, keittimessä esilämmitettiin vettä seuraavaa aamua varten ja aamupalan kuivamuonat valmisteltiin. Sitten oli aika syödä iltapala ja mennä nukkumaan. Molemmat päivät olivat melko identtisiä, paitsi että keskiviikkoiltana RUK:in upseerioppilaita kävi katsomassa millainen muonituspaikka on. Vierailun jälkeen purimme myös koko muonituspaikan ja nostimme kaluston autoihin, jotta aamulla pystyisimme lähtemään mahdollisimman nopeasti.

Muonittamisessa on ainakin yksi hyvä puoli. Saamme pitää kaikki ylijäämät itsellemme, ja ruokaahan jää. Pillimehuja, hampurilaisia, välipalakeksejä ja hirveitä määriä leipää. Keskiviikkoiltana kokosimme yhteen laatikkoon kaiken maailman kuivamuonia ja veimme sen telttaamme, jossa söimme oikein kunnon iltapalan. Ihmiset ottivat torstaina taskuihinsa vielä mehuja ja keksejä, joita pystyi sitten syömään paluumatkalla takaisin Vekaralle. Yksi tupalaisistani otti niin paljon Elovenan välipalakeksejä taskuihinsa ja reppuunsa, ettei tiennyt minne ne kaapissaan tunkisi.

Vaikka emme oikeastaan liikkuneet kovin paljon, torstaihin mennessä jokainen ryhmästämme kärsi selkäkivusta. Todennäköisesti se johtui taistelukamojen ja aseen painosta yhdistettynä jatkuvaan veden ja muun melko painavan tavaran kantamiseen. Myöskin teltassa nukkuminen voi vaikuttaa asiaan.

Harjoitus oli kuitenkin muuten melko mukava, koska saimme tarpeeksi unta ja saimme pysyä samassa paikassa koko ajan. Viimeinen leiri tulee todennäköisesti olemaan hieman haastavampi, mutta siihen on vielä pari kasarmiviikkoa. Ensi viikonlopun olen taas jumissa varuskunnassa, joten seuraavaa tekstiä ei kannata odottaa ennen joulukuun alkua.

Talvi on täällä

TJ 214

Viikot 18 ja 19 - Keittämistä pakkasessa

Siitä on jo muutama viikko kun viimeksi kirjoitin tähän blogiin, ja pahoittelut siitä. Kuten aikaisemmin mainitsin, olin aluksi viikon kotihoidossa, joten siitä ei ollut juuri kirjoitettavaa. Edellisinä kahtena viikonloppuna en taas vain ehtinyt/jaksanut kirjoittaa muiden häiriötekijöiden takia. Nyt kuitenkin tarkoituksenani on jälleen palata teksti per viikko tahtiin. 

Tuntuu lähes karmalta, että P-kauden leirimme olivat aurinkoisen ja kuuman sään siunaamia (tai kiroamia, näkökulmasta riippuen), ja nyt juuri kun meillä on pitkä putki leirejä loppuvuodesta, iskevät pakkaset ja lumi juuri silloin. Talvi tuntuu olevan melkein liian ajoissa, se olisi minun puolestani saanut luvan odottaa joulukuun puoliväliin asti. Missä on Muuri ja Yövartio silloin kun tarvitsemme niitä pitämään valkoiset kulkijat poissa? 

AUK:in 2. vaihe on nyt kunnolla alkanut ja olemme alkaneet harjoitella huoltopalvelualiupseerin hommia (HUPA-AU), eli muonituspaikan pystyttämistä ja tietenkin ruoan valmistamista kenttäkeittimellä. Meillä on ollut nyt kaksi viikkoa leirejä peräkkäin ja ensi viikolla on kolmas. Tarkoituksena on, että neljännellä leirillä pystymme tekemään niin ryhmänjohtajan kuin myös keittäjän hommat melko lailla itsenäisesti. Niihin hommiin kuuluu siis mm. muonituspaikan pystyttäminen ja naamiointi (kenttäkeitin, teltta, pesupaikka jne.), ajoneuvojen opastaminen, elintarvikkeiden hakeminen ja säilyttäminen sekä ruoan valmistaminen ja jakaminen. Lisäksi HUPA-aliupseerin vastuulle kuuluisi sodan aikana myös ainakin kenttäposti, kaatuneiden hoito, kenttähygienian valvominen ja vaatteiden vaihdon järjestäminen.

Voin sanoa, että etenkin tämä viikko osasi olla melko hajottava, varsinkin kun maanantaina laitoimme muonituspaikkaa toista kertaa pystyyn saman 24 tunnin aikana, kello oli melkein kaksi yöllä, olimme kylmissämme, väsyneitä ja nälkäisiä, ja tiesimme että seuraavana päivänä purkaisimme koko hoidon ja kokoaisimme sen uudestaan. Kuulemma tämä oli osittain tarkoituskin, luutnanttimme nimittäin myönsi jälkikäteen, että harjoituksessa tahdottiin nähdä miten toimimme vähällä unella. Kukaan ei onneksi täysin romahtanut. 

Stressaavin päivä minulle oli ehdottomasti keskiviikko, jolloin oli minun vuoroni toimia ryhmänjohtajana, ja juuri sinä päivänä oli meidän ryhmämme ensimmäinen keittovuoro sillä viikolla. Jouduin päättämään kaikesta hirveässä kiireessä, mihin mikäkin laitetaan ja mitä kukin tekee, ja ruoan täytyi olla ehdottomasti valmista määrätyssä ajassa. Koko projekti sai ikävän alun kun liian myöhään huomasimme, että valitsemassani kohdassa maa oli niin roudassa, että kenttäkeittimen sääsuojan kiiloja ei meinannut saada lyötyä maahan kiinni. Aikaa ei tietenkään ollut enää keittimen siirtämiseen, joten sääsuoja oli vain pakko saada kiinnitettyä vaikka kivillä jos ei muuten. Myös valitsemani telttapaikka oli aluksi vaikuttanut juuri täydelliseltä aukiolta, mutta tietenkään en voinut tietää, että siinä kohdassa oli vain muutama sentti maata kallion päällä. Sain kuulla alaisiltani jatkuvaa kritisointia johtamisestani, jolloin tuntui, että kaikki oli menossa päin helvettiä, ja aloin jo hyvin vahvasti epäröidä AUK-valintaani. Kuitenkin vaikka esimerkiksi naamioverkko ei keittimeen ollut pystyssä käskettyyn aikaan, niin muuten päivä päättyi hyvin ja saimme hommat tehtyä. En siis joutunut kuulemaan huutoa kouluttajilta, mistä olin helpottunut. 

Ensi viikko on tietääkseni melko lailla samaa kuin tämä, mutta vain eri paikassa. Valmistun tulevaan henkisesti, mutta ei se voi olla pahempi kuin tämä viikko. Eihän?