Talvi on täällä

TJ 214

Viikot 18 ja 19 - Keittämistä pakkasessa

Siitä on jo muutama viikko kun viimeksi kirjoitin tähän blogiin, ja pahoittelut siitä. Kuten aikaisemmin mainitsin, olin aluksi viikon kotihoidossa, joten siitä ei ollut juuri kirjoitettavaa. Edellisinä kahtena viikonloppuna en taas vain ehtinyt/jaksanut kirjoittaa muiden häiriötekijöiden takia. Nyt kuitenkin tarkoituksenani on jälleen palata teksti per viikko tahtiin. 

Tuntuu lähes karmalta, että P-kauden leirimme olivat aurinkoisen ja kuuman sään siunaamia (tai kiroamia, näkökulmasta riippuen), ja nyt juuri kun meillä on pitkä putki leirejä loppuvuodesta, iskevät pakkaset ja lumi juuri silloin. Talvi tuntuu olevan melkein liian ajoissa, se olisi minun puolestani saanut luvan odottaa joulukuun puoliväliin asti. Missä on Muuri ja Yövartio silloin kun tarvitsemme niitä pitämään valkoiset kulkijat poissa? 

AUK:in 2. vaihe on nyt kunnolla alkanut ja olemme alkaneet harjoitella huoltopalvelualiupseerin hommia (HUPA-AU), eli muonituspaikan pystyttämistä ja tietenkin ruoan valmistamista kenttäkeittimellä. Meillä on ollut nyt kaksi viikkoa leirejä peräkkäin ja ensi viikolla on kolmas. Tarkoituksena on, että neljännellä leirillä pystymme tekemään niin ryhmänjohtajan kuin myös keittäjän hommat melko lailla itsenäisesti. Niihin hommiin kuuluu siis mm. muonituspaikan pystyttäminen ja naamiointi (kenttäkeitin, teltta, pesupaikka jne.), ajoneuvojen opastaminen, elintarvikkeiden hakeminen ja säilyttäminen sekä ruoan valmistaminen ja jakaminen. Lisäksi HUPA-aliupseerin vastuulle kuuluisi sodan aikana myös ainakin kenttäposti, kaatuneiden hoito, kenttähygienian valvominen ja vaatteiden vaihdon järjestäminen.

Voin sanoa, että etenkin tämä viikko osasi olla melko hajottava, varsinkin kun maanantaina laitoimme muonituspaikkaa toista kertaa pystyyn saman 24 tunnin aikana, kello oli melkein kaksi yöllä, olimme kylmissämme, väsyneitä ja nälkäisiä, ja tiesimme että seuraavana päivänä purkaisimme koko hoidon ja kokoaisimme sen uudestaan. Kuulemma tämä oli osittain tarkoituskin, luutnanttimme nimittäin myönsi jälkikäteen, että harjoituksessa tahdottiin nähdä miten toimimme vähällä unella. Kukaan ei onneksi täysin romahtanut. 

Stressaavin päivä minulle oli ehdottomasti keskiviikko, jolloin oli minun vuoroni toimia ryhmänjohtajana, ja juuri sinä päivänä oli meidän ryhmämme ensimmäinen keittovuoro sillä viikolla. Jouduin päättämään kaikesta hirveässä kiireessä, mihin mikäkin laitetaan ja mitä kukin tekee, ja ruoan täytyi olla ehdottomasti valmista määrätyssä ajassa. Koko projekti sai ikävän alun kun liian myöhään huomasimme, että valitsemassani kohdassa maa oli niin roudassa, että kenttäkeittimen sääsuojan kiiloja ei meinannut saada lyötyä maahan kiinni. Aikaa ei tietenkään ollut enää keittimen siirtämiseen, joten sääsuoja oli vain pakko saada kiinnitettyä vaikka kivillä jos ei muuten. Myös valitsemani telttapaikka oli aluksi vaikuttanut juuri täydelliseltä aukiolta, mutta tietenkään en voinut tietää, että siinä kohdassa oli vain muutama sentti maata kallion päällä. Sain kuulla alaisiltani jatkuvaa kritisointia johtamisestani, jolloin tuntui, että kaikki oli menossa päin helvettiä, ja aloin jo hyvin vahvasti epäröidä AUK-valintaani. Kuitenkin vaikka esimerkiksi naamioverkko ei keittimeen ollut pystyssä käskettyyn aikaan, niin muuten päivä päättyi hyvin ja saimme hommat tehtyä. En siis joutunut kuulemaan huutoa kouluttajilta, mistä olin helpottunut. 

Ensi viikko on tietääkseni melko lailla samaa kuin tämä, mutta vain eri paikassa. Valmistun tulevaan henkisesti, mutta ei se voi olla pahempi kuin tämä viikko. Eihän?