Viikko 40 - Ainoa kunnon AUK I-viikko
Kuten edellisestä tekstistäni taisi käydä ilmi, en ole nyt johtajakaudellani päässyt juuri toimimaan AUK-apukouluttajana erinäisistä syistä. Kuitenkin intin 40. viikolla sain hieman maistiaisia tulevasta. Tämä oli nimittäin ainoa viikko tähän asti, kun olen P-kauden jälkeen kouluttanut yksikkömme nykyisiä oppilaita. Tai no, kouluttaminen on ehkä väärä sana.
Oppilailla oli ns. oppilasharjoituksia, niin sulkeisissa kuin tavallisissa asekoulutuksissa. He siis toimivat kukin vuorollaan toistensa kouluttajina erikseen käsketyistä aiheista, alikersanttien ja upseerikokelaiden seuraten vieressä arvostelulomakkeen kanssa. Jokaisen suorituksen päätyttyä apukouluttaja (siis ups.kok. tai alik.) antaa oppilaalle suullisen palautteen.
Omasta mielestäni oli ihan mielenkiintoista seurata oppilaiden suorituksia, koska nyt todella näin miten omista alokkaista oli tulossa seuraavia johtajia. Monet pärjäsivät hyvin, osa jopa yllättävän hyvin, mutta myös muutama heikompi suoritus toki oli, ja he saivatkin sen mukaisen palautteen (haukut) niin minulta sekä eräältä paikalle ilmestyneeltä kersantiltakin.
Apukouluttajana oppilaiden arvioiminen ei kuitenkaan aina ollut helppoa, varsinkin kun kaiken kattavan arvostelulomakkeen tekeminen on haastavaa. Kurssin johtajan antamassa lomakkeessa ei esimerkiksi ollut erikseen kohtaa "koulutettavan asian tunteminen" tai vastaavaa, jolloin olisin voinut rokottaa vaikkapa virheellisestä tiedosta. Sen sijaan jouduin miinustamaan tuollaisissa tapauksissa esimerkiksi kohdasta "selvä vaiheittain opettaminen." Lisäksi muutama kohta lomakkeessa jäivät hieman epäselväksi, kuten "asennoituminen koulutettaviin," josta annoin tästä syystä useimmalle täydet pisteet. Muutenkin aiheiden erilaisuudesta johtuen oli hankalaa arvioida kaikkia samoilla kriteereillä, koska esimerkiksi joissain yksinkertaisemissa aiheissa (mm. kasvojen naamiointi) vaiheittain kouluttaminen tai useat toistot ovat vaikeita toteuttaa, joten lomaketta voisi pitää lähes epäreiluna. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yksinkertaisemmissa aiheissa apukouluttajana minun täytyi olla entistä pikkutarkempi ja arvioida vaikkapa oppilaan yleistä esiintymistä ryhmän edessä kahta kovemmin.
Suullisen palautteenkaan antaminen ei ole kovin yksinkertaista. Vaikka suoritus olisi laadultaan jommassa kummassa ääripäässä, olisi tarkoitus löytää kaikesta sekä hyvää että huonoa sanottavaa, mikä saattaa olla välillä haastavaa. Etenkin yhtä heikompaa suoritusta arvioidessani oli vaikea olla kuullostamatta siltä, että haukkuisin oppilaan täysin lyttyyn. Ideana ei kuitenkaan ole tuhota oppilaan itsetuntoa vaan antaa rakentavaa kritiikkiä, jonka avulla oppilas pystyy valmistautumaan seuraavaan koulutukseen paremmin. Jonkin positiivisen asian korostaminen on siksi myös olennaista, jottei oppilas menetä täysin motivaatiota kouluttamiseen vaan uskoo mahdollisuuteensa itsensä kehittämiseen. Yksikään oppilas ei kuitenkaan vaikuttanut turhautuvan antamastani kritiikistä, joten toivon, että heille jäi siitä jotain myös päähän.
Viikko 41 - Intin turhin viikko? Ja prikaatinkenraalin vierailu
Viikon 41 (10.-16.4) maanantaina meillä oli henkilökohtainen lomapäivä, joten viikko varsinaisesti alkoi vasta tiistaina. Tiistaina moni apukouluttaja oli lomilla, mutta minut oli käsketty kurssin jalkamarssin varajohtajaksi. Siispä lähdin muutaman muun apukouluttajan kanssa marssimaan oppilaiden mukaan reitille, jonka olimme edellisellä viikolla tiedustellut Defenderillä. Matkaa oli noin 25 kilometriä, eikä oppilaille ollut käsketty täyttä taisteluvarustusta, joten ei sinänsä mikään kovin paha matka.
Oppilaat saivat kuitenkin hieman hämmästellä, kun 10 kilometrin jälkeen kaikki apukouluttajat nousivat yliluutnantin mukana auton kyytiin ja ajoivat takaisin kasarmille. Syynä oli prikaatinkenraalin vierailu, hän kun kävi jokaisessa yksikössä tapaamassa johtajia. Meitä oli pyydetty valmistelemaan puhe, jossa olisi alikersanttien yhteisiä kokemuksia johtajakaudelta. Myös upseerikokelailla oli oma puheensa. Lisäksi saimme kysyä kenraalilta kysymyksiä, kunhan ne eivät koskenut mm. NATO-kantaa tai mitä puoluetta hän äänesti.
Ehkä isoimpana asiana esiin nousi apukouluttajien yhteinen hämmennys siitä, mitä sallittuja tapoja meillä on todellisuudessa pitää kuria yllä. Tästä myös meille luvattiin jatkossa jonkinlainen yksityiskohtainen selvitys. Tosin johtajakauttamme on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta, but better late than never.
Tapaaminen kesti vajaa tunnin, mutta koska henkilökunta jäi vielä omaan tilaisuuteensa sen jälkeen, odotimme tietoa marssille palaamisesta tuvassa makoillen. Lopulta yliluutnantti tuli ja ilmoitti, että koska oppilaat olivat jo melkein varuskunnan portilla, olisi meidän turha palata heidän luokseen.
Keskiviikko ja torstai olivatkin sitten lähes täysin turhia päiviä. Keskiviikkona oppilailla oli ainoastaan jotain oppitunteja, joille meidän apukouluttajien ei tarvitsenut osallistua. Torstain AUK1-päätöstilaisuus taas oli peruttu, joten koko päivänä ei ollut kenelläkään oikeastaan mitään tekemistä. Perjantai olikin sitten lomapäivä pitkäperjantain takia, joten pääsimme torstai-iltana lomille. Meille oli annettu neljän päivän lomat, jotka päättyvät tänä iltana.
Minulla ei ole tapana kirjoitella tänne varusmiespalveluksen ulkopuolisista asioista, mutta viikonlopun lomien aikana oli kyllä mielenkiintoista seurata uutisia nykyisestä tilanteesta Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välillä. Vaikka osa spekulaatiosta konfliktin kärjistymisestä ja P-Korean ydinasekokeista tuntuivat liioittelulta, oli kyllä pieni jännitys nähdä mitä kyseinen maa tekisi lauantain juhlapäivänään ja miten USA vastaisi siihen. En tosin ollut yllättynyt kuullessani, että Pohjois-Korean ohjuskoe oli täysi farssi, kuten aina. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä läheskään ohi, ja maiden jatkuva uhittelu toisilleen on, vaikkakin ei mitään ennennäkemätöntä, silti huolestuttavaa. Varsinkin kun Yhdysvaltojen tämänhetkinen pääjehu ei ole mikään maailman fiksuin tai kylmähermoinen henkilö.
Pieni päivitys blogin tilanteesta - Mitä jatkossa?
Kuten jotkut ovat ehkä huomanneet, tämän blogin päivitystahti on kaukana joskus luvatusta "teksti per viikko" tahdista, ja muutenkin tekstejä tulee vähemmän kuin viime vuoden puolella. Syitä on toki useita, mm. laiskuus, mutta myös se, että en halua toistaa itseäni. Loppujen lopuksi, tämä palveluksen toinen puolisko on monella tapaa vain ensimmäisen puoliskon toistamista, mutta nyt alikersantin näkökulmasta. Se ei kuitenkaan muuta faktaa, että vuodenaikaa laskematta monet harjoitukset yms. ovat jo kerran nähtyjä, eikä moni asia ole minulle enää uutta tai mieleenpainuvaa. Ikävä totuus alikersantin elämästä on se, ettei se ole mitään kovin hohdokasta. Käymme läpi meille jo entuudestaan tuttuja asioita uudestaan, ja jos emme ole vaikkapa kouluttamassa, tarkistamme todennäköisesti kokeita tuvassa. Tai nukumme. Joskus saatan HUPA-alikkina tehdä henkilökunnan määräämiä tehtäviä liittyen keitinkalustoon esimerkiksi käsken yksikössä toimettomana olevia jääkäreitä pesemään kenttäkeittimen tai siivoamaan jonkun varaston. Se ei tarkoita etteikö tehtävässä olisi kohokohtiakin. En vain koe kaikkea kirjoittamisen arvoiseksi.
Silti, aion kyllä jatkaa tämän blogin kanssa loppuun asti (15.6.), mutta kirjoitain vain tapahtumista tai kokemuksista, jotka todella jäivät päähän tai ovat uusia tavalla tai toisella. Eli ei, en aio päivitellä yksityiskohtaista päiväkirjaa jokaisesta AUK 2-harjoituksesta, jotka tuskin edes suurinta osaa kiinnostavat. Sen sijaan, pyrin avaamaan hieman sitä, mitä me alikersantit todella teemme ns. kulissien takana. Itse odotan mielenkiinnolla tulevaa ryhmätaitokilpailua.
Ja sitten vielä pientä itsensä mainostamista. Tämä ei ole minun ensimmäinen tai ainoa blogini, ja ennen tätä minulla oli tapana silloin tällöin kirjoitella peleistä mm. arvosteluita toiselle sivulle, joka tosin joutui jäähylle intin alkaessa. Yhdenkin blogin päivittäminen, varsinkin säännöllisesti, on oma haasteensa, mutta kahden blogin samanaikainen ylläpitäminen olisi minulle lähes mahdottomuus. Nyt kuitenkin reservin auringon pilkottaessa jo horisontissa, aion tuoda edellä mainitun "Pelaajan peliblogin" takaisin henkiin, Joten jos joku on edes hieman kiinnostunut videopeleistä, niin suosittelisin vilkaisemaan.
Kiitos, jos jaksoitte lukea tähän asti, hyvää kevättä kaikille!
