Päivystäjä!

TJ 74

Viikot 38 ja 39 - Miten päivystäjänä voi tappaa aikaa

Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet melko erilaisia tavallisesta inttielämästä. Koska keittäjäkurssi loppui, minun olisi periaatteessa olla kouluttamassa aliupseerikurssia. Kuitenkin minulle oltiin unohdettu jakaa tehtäviä taisteluharjoituksiin, joten jäin vain yksikköön "reserviin" sillä aikaa kun muut olivat viikot metsässä. Ja se luonnollisesti tarkoitti paljon päivystämistä.

Yksikön päivystäjä, niille jotka eivät tiedä, istuu siis melko lailla koko päivän päivystäjän pöydän takana lomapuvussa ja baretti päässä, valvoen yksikön sisäistä järjestystä. Päivystäjän tulee tietää yksikkönsä miehistö- ja asevahvuus ja missä jokainen taistelija (suunnilleen) on. Toisin sanoen yksiköstä ei saa poistua ilmoittautumatta päivystäjälle, ellei kyseessä ole jokin harjoitus. Päivystäjä myös tekee yksikön kuulutukset, esim. "päivälliselle siirtymiseen aikaa 10 minuuttia, varustus...".

Päivystäjällä on myös aina 1. apupäivystäjä, joka on käytännössä päivystäjän henkilökohtainen nakkimies, jolle hän aina antaa kaikki henkilökunnan käskemät ylimääräiset tehtävät. 1. AP myös tuuraa päivystäjää, kun tämä käy syömässä, vessassa tai lepäämässä.

No, istuin siis päivystämässä kahden viikon aikana yhteensä viitenä päivänä, joista kaksi olivat peräkkäin. Olisin saattanut joutua istumaan tällä viikolla neljä päivää peräkkäin, ellemme olisi saaneet keskiviikoksi minun tilalle erästä vanhaa jääkäriä.

Voitte varmaan uskoa, että se kävi melko pitkäveteiseksi. Aikaani kulutinkin lukemalla tuleviin pääsykokeisiin, kirjoittamalla vihkooni raakaversiota novellista ja lukemalla Pelit-lehteä tai kirjoja. Luin aluksi loppuun kirjan nimeltä History's Greatest Battles (kirjoittanut Nigel Cawthrorne), jonka jälkeen kävin lainaamassa sotilaskodin kirjastosta The Witcher-saagan ensimmäisen romaanin Blood of Elves, suomeksi Haltiain verta (kirjoittanut Andrej Sapkowski). Kirjaa edelsi kaksi novellikokoelmaa, The Last Wish (Viimeinen toivomus) ja Sword of Destiny (Kohtalon miekka), jotka olen kummatkin jo lukenut. Vaikka olen kuullut, että Blood of Elves ei ole todellakaan sarjan parhaimmistoa, se sai minut heti koukkuun.

Sainkin yllättävän paljon kommentteja henkilökunnalta lukemisvalinnoistani. Vääpeli sanoi nähdessään Pelit-lehteni, että "vieläkö ne tekee näitä? Tuli luettua 90-luvulla paljon." Kapteeni taas mainitsi, että eräs lehdessä esitelty strategiapeli Combat Mission 4.0 oli hänelle tuttu, ja että hän tykkäsi pelata sitä aina silloin tällöin. Eniten kuitenkin yllätyin, kun nähdessään kirjani Blood of Elves eräs kersantti kehui valintaa, ja kertoi lukeneensa koko sarjan läpi. Kuulemma hänellä on myös keräilijäversio pelistä The Witcher 3, joka on myös yksi minun suosikeistani lähivuosilta. Välillä sitä meinaa ihan unohtaa, että Puolustusvoimien henkilökunta koostuu tavallisista ihmisistä, joilla on harrastuksia ja elämä myös varuskunnan ulkopuolella. Siksi aina tällaiset pienet tiedonjyväset heidän tavallisesta elämästä ovat ihan hauskaa kuunneltavaa.

Niinä päivinä kun en ollut päivystäjä, tapasin nukkua melko paljon sekä katsella videoita kännykälläni, ellei aikaisemmin mainittu kersantti ollut käskenyt minulle hommia. Viikot olivat siis helppoja, mutta toisaalta en olisi kovinkaan paljon valittanut ainakaan ETAH:ille lähdöstä (omasta kokemuksestani kyseisestä harjoituksesta viime vuoden puolelta voi lukea tästä), sillä se on melko rento harjoitus. Sitä paitsi tekee mieli taas paikallisen sotilaskodin "telamiinoja", joita ei omasta sotkustamme löydy. Oli ne vaan niin hyviä.

Mutta ei siitä sen enempää, nyt pitää alkaa hoitamaan taas paperihommia, joita muutto on minulle aiheuttanut kun osoite pitää päivittää kaikkiin eri palveluihin. Päätänkin tekstin klassikkovideolla, joka kuvastaa päivystäjän elämää hyvin.