Viikko 15 (ja 16) - Vuodelevossa ja kotihoidossa
No, nähtävästi se kuumeeni ei ollutkaan vain mikä tahansa tavallinen flunssa, vaan minulla on/oli keuhkokuume.
Menin tiistaina tavallisesti aamuvastaanotolle, koska kuumetta oli vielä 38 astetta. Odottelin ehkä noin kaksi tuntia, ennen kuin pääsin sairaanhoitajan puheille. Kerroin vaivoistani, ja mainitsin, että lauantaina olin kokenut myös lyhyen hetken lievää hengenahdistusta tai painetta rinnassani (tunnetta oli melko vaikea selittää). Minut lähetettiin verikokeisiin, odottelin tuloksia hetken, ja kuulin, että tulehdusarvoni ovat ainakin täysin normaalit. Silti lääkäri halusi kuunnella keuhkojani. Ilmeisesti rintani vasemmalta yläosasta kuului jotain sivuääntä, joten minulta haluttiin vielä sydänfilmi (EKG) sen varalta, että minulla olisi sydänlihastulehdus (vaikka veressäni ei näkynyt siitä merkkejä). Sydänfilmissäkin näkyi kai jotain pieniä poikkeuksia, joten lopulta sain kuulla yhteensä viiden tunnin vastaanotolla oleskelun jälkeen, että minut lähetettäisiin Pohjois-Kymen sairaalaan lisätestejä varten. Lääkäri kuulemma halusi vielä poissulkea sydänlihastulehduksen mahdollisuuden, vaikka se olikin epätodennäköinen.
Minut kuskattiin sairaalaan, jossa sain paikan ensiapuosastolta. Makoilin verhojen ympäröimällä sängyllä, ja kuuntelin kun viereisellä paikalla oleva vanha nainen valitteli epäselvällä äänellä "ei minulla mitään sairautta ole, päästäkää kotiin, minulla on syntymäpäivä ja vieraat odottaa kotona" ja niin edespäin. Hänellä oli todellisuudessa melko pahan näköinen avohaava päässä, en viittinyt edes hirveästi katsoa sitä. Sama valitus kesti ainakin kolme tuntia, välillä niin epäselvänä että sen seasta vain juuri ja juuri erotti sanoja "kotiin," "vieraat," ja "syntymäpäivä." Rouvaa kävi kyllä pakostakin sääliksi, mutta samalla teki mieli tukkia korvat jatkuvalta ulinalta. Lopulta hänet vietiin pois, jotta haava voitaisiin hoitaa ja tikata.
Aika ajoin sairaanhoitaja tai lääkäri tuli katsomassa minua ja vei minut erilaisiin testeihin, suurin osa niistä aivan samoja mitä minulle tehtiin aamuvastaanotollakin. Verikoe, EKG, keuhkojen kuuntelu, verenpaine ja lisäksi myös röntgenkuva keuhkoista. Olin sairaalassa ainakin toiset viisi tuntia, enkä ollut syönyt koko päivänä aamupalan jälkeen mitään. Vasta joskus viiden aikaan sain kaksi ruisleipää, kun minulle tuotiin ensimmäinen antibiottiannokseni alkavalle kuurille, ja hotkin ne nälkäisenä silmänräpäyksessä. Hieman ennen minulle tultiin kertomaan, että kuvassa keuhkoissani oli näkynyt vasemmalla jokin varjostuma, joka viittasi keuhkokuumeeseen. Lääkäri ei voinut olla kuitenkaan vielä varma, joten saisin tiedon vasta aikaisintaan seuraavana päivänä. Sydänfilmin poikkeavuudet selitettiin nuorella iälläni, jossa sellaiset ovat melko tyypillisiä ja harmittomia. Sinä iltana minut tultiin hakemaan takaisin Vekaralle, jossa jouduin yöksi sairaiden osastolle.
Siellä osastolla vietinkin sitten loppuviikon perjantaihin asti, kun lääkärit POKSissa olivat todenneet kyseessä olevan keuhkokuume. En saanut poistua rakennuksesta muuten kuin kerran saatetusti hakemaan henkilökohtaisia tavaroita yksiköstä. En juuri liikkunut muualle kuin vessaan, syömään (emme syöneet muiden tapaan Mukessa, vaan osaston potilaille tarjoiltiin erikseen ruoka) tai parii kertaa tv-tupaan, jossa oli PlayStation 2. Meille tuli sotkuauto kerran torstaina käymään, mutta sinne ei kelvannut kortti, joten en voinut ostaa mitään. Koitin illalla saada jotain tupalaistani sotkuraketikseni hakemaan puolestani suklaata ja suolapähkinöitä, mutta kuulemma jonot olivat liian pitkiä. Mutta hei, ainakin saimme vapaasti ottaa mehua osastolla niin paljon kuin halusimme.
Koko homma tuntui jotenkin... liioiteltulta. Tunsin oloni melko hyväksi, kuumetta lukuunottamatta, mutta sekin laski keskiviikon aikana, torstaina minulla ei sitä edes enää ollut. Toki minua yskitti aika paljon, yksittää vieläkin, mutta se ei ole kivuliasta yskimistä. Mutta lääkärin määräykset ovat lääkärin määräykset, enkä halunnut tilanteen pahenevan, joten otin rauhallisesti ja vietin päiväni lukien A Clash of Kingsiä tai Pelit-lehteä, jotka olin tuonut mukanani.
Perjantaina lääkäri määräsi minulle viikon kotihoitoa, kun kuumeeni oli siinä vaiheessa poissa ja olonikin huomattavasti parempi. Toisin sanoen, minut päästettiin "lomalle" aina ensi sunnuntaihin asti, jolloin palaan varuskuntaan tavallisesti. Olin tavallaan iloinen, eipähän tarvinnut viettää enempää aikaa osastolla, mutta toisaalta myös ärsytti, että minulta menee sairastaessa nyt ainakin kaksi viikkoa kokonaan ohi ja varmaan jää myös paljon rästittävää. Asian tekee vielä v-mäisemmäksi se, että tämä viikko olisi ollut AUK 2:n ensimmäinen viikko. Sitä paitsi minun on mentävä maanantaina aamuvastaanotolle uusintatarkistukseen, jossa katsotaan kuinka hyvin olen parantunut. On myös hyvin mahdollista, että minut luokitellaan vielä joksikin aikaa VMTL-taistelijaksi, koska kuulemma keuhkokuumeesta täysin parantuminen voi viedä viikkoja.
Ei kannata odottaa ensi viikonloppuna mitään tekstiä, koska noh... en ole palveluksessa tällä viikolla vaan sairaslomalla, siispä turha minun on kirjoittaa mitään turhanpäiväistä tänne inttiblogiin tältä ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti