Saman verran aamuja kuin puolen vuoden miehillä. Hullua.
Viikot 25 ja 26 - Joulu kasarmilla ja alkava johtajuus
Kuten edellisessä päivityksessä mainitsin, vietin jouluviikonlopun varuskunnassa, koska yksikkömme oli valmiudessa. Lisäksi arkipäivinä meillä oli johtajien jatkokoulutusta, eli suunnittelimme tulevaa P-kautta ja kertasimme perusasioiden kouluttamista sekä johtajana käyttäytymistä.
Joulu itsessään oli ehdottomasti mukavin gines ikinä ja ehkä jopa mukavimmat kaksi inttipäivää palvelusajalta tähän asti, vaikka toki sitä olisi mielummin viettänyt aikaa perheen ja ystävien seurassa kotosalla. Silti, viikonloppu oli ainakin meille alikersanteille todella rento. Aattona meillä oli vain joulusauna, lyhyt hartaus ruokalassa ja jouluateria, joka oli oikeasti hyvä. Sunnuntaina taas meillä ei varsinaisesti ollut mitään ohjelmaa, jotain harjoitussuunnitelmia olisi ehkä pitänyt tehdä, mutta suurin osa vain nukkui tai katseli Netflixiä koko päivän. Itse pelasin TV-tuvassa omalla PlayStation 4:llani, jonka oli tuonut kotoa.
Hieman ehkä kävi sääliksi komppaniamme jääkäreitä. Koska olimme valmiudessa, luonnollisesti se tarkoitti jatkuvaa päivystämistä niin varuskunnan porteilla kuin sotilaskodissa ja varuskuntasairaalassakin. Alikersantit eivät juuri joutuneet tekemään paljon mitään, paitsi yksi lääkintäaliupseeri päivysti koko valmiuden ajan varuskuntasairaalassa ja kuljetuskeskuksen alikersantit olivat myös melko paljon hommissa. Itse olin toinen kahdesta valmiusosaston ryhmänjohtajasta, eli jos meille olisi tullut hälytys, niin minä toisen alikersantin ja jääkärijoukkueen kanssa olisimme lähteneet puolen tunnin sisällä vastaamaan hälytykseen. Kyse ei siis ole mistään sotatoimista, vaan viranomaisten avustamisesta onnettomuuksien yhteydessä. Mitään hälytystä ei kuitenkaan onneksi tullut, joten saimme olla rauhassa.
Pian lähden takaisin varuskuntaan, ja huomenna saapuvat uudet alokkaat. Tässä vaiheessa tajuan, että ei alokkailla ole juuri paljoakaan pelättävää varusmiespalveluksessa, ja itse ehkä jännitin turhaan ennen omaa P-kauttani. Nyt kuitenkin minulla on oikeasti aihetta jännittää, sillä toisin kuin alokkailta, minulta odotetaan melko paljonkin. Alokkaiden ei tarvitse osata aluksi mitään, sillä kaikki opetetaan heille. He voivat vapaasti mokailla, koska kaikki on heille niin uutta. Sen sijaan meidän alikersanttien on tarkoitus toimia esimerkkeinä ja johtajina näille uusille alokkaille, joten meidän täytyy oikeasti osata asiamme. Tietenkään kukaan meistä ei ole vielä valmis johtaja, eikä kukaan kouluttajista meiltä sitä odotakaan, mutta vastuuta meillä on. Kaiken lisäksi varsinkin johtajuudessa ensivaikutelma on tärkeä auktoriteetin saamisessa. Paineet on siis melko isot, että annan alokkaille ensimmäisten päivien aikana hyvän kuvan itsestäni johtajana, ja myös onnistun pitämään sen hyvän kuvan yllä koko palveluksen loppuajan.
Nyt vaan siis toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti