Viikot 31-35 - Elämäni superspadena
Kirjoita tähän pakollinen anteeksipyyntö siitä, miksi et ole päivittänyt blogia yli kuukauteen, ja kaikki mahdolliset syyt (tekosyyt) miksi. Senkin laiskimus! YLI KUUKAUTEEN!
No, saatiin tuokin pois alta, eiköhän ole aika koittaa kerrata mitä kaikkea tapahtui helmikuun aikana.
Here we go...
Helmikuun ensimmäinen viikonloppu oli melko hiljainen, valaa lukuunottamatta. Voin sanoa rehellisesti, etten ollut kovin innoissani joutuessani osallistumaan kyseiseen tapahtumaan toista kertaa, varsinkin näin talvella. Itsehän olen oman valani jo vannonut viime elokuussa, joten jouduin vain seisomaan kentällä uusien jääkäreiden kanssa ja marssimaan muotomme keulilla.
Pian valan jälkeen olikin jo tämän kevään PTAH (omasta kokemuksestani viime vuodelta voi lukea klikkaamalla tästä.) En kuitenkaan osallistunut harjoitukseen oman komppaniani kanssa, vaan me Vekaranjärven nykyiset HUPA-aliupseerit vietimme kaksi viikkoa muonittamassa koko prikaatin taisteluharjoituksia. Saattaa kuullostaa hirveältä, mutta kyseiset kaksi viikkoa olivat melko mukavat omalla tavallaan. Tavallisen kenttäkeittämisen sijasta olimme enimmäkseen sisätiloissa. Rakennuksessa oli juokseva vesi ja toimivat sähköt, eikä meidän tarvinnut käyttää koko aikana taisteluvarustusta. Me kuitenkin nukuimme puolijoukkueteltassa, mutta sekin oli silti luksusta yleensä käyttämiimme ryhmätelttoihin, sillä tilaa riitti. Kaiken lisäksi emme joutuneet kahden viikon aikana purkamaan telttaamme, edes viikonlopuksi, jolloin olimme lomilla. Myös syötävää riitti, sillä ylijääneitä lihapiirakoita, suklaapatukoita, pillimehuja ja sen sellaista oli enemmän kuin tarpeeksi meille. Pisteenä i:n päälle pääsimme myös joka päivä saunaan, joinain päivinä myös sotilaskotiin.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään rento telttaretki, koska töitä riitti pahimmillaan aamukolmesta iltakahdeksaan ja ruokittavien määrät saattoivat olla kiireisimpinä päivinä nelinumeroisia.
Huvittavin kokemus oli, kun tapasin muutaman henkilön saunassa, jotka eivät olleet kuulemma koskaan ennen tavannut huoltopalvelualiupseeria eli "superspadea" ja olivat aivan ihmeissään, että sellaisia edes on. Spade on siis lempinimi sotilaskeittäjille, ja koska olen heidän johtajansa, olen superspade.
P-kauden viimeisellä viikolla oli johtajien jatkokoulutusta, eli yksikkömme alikersantit ja upseerikokelaat kävivät oppitunneilla eri ohjelmalla kuin alaisemme. Itse olin enimmäkseen yhä omissa hommissani, joilla valmistauduttiin tulevaan sotilaskeittäjäkurssiin, joka alkoi tällä viikolla.
Keittäjäkurssilla me koulutamme kolmen viikon aikana uusia sotilaskeittäjiä eli spadeja, Ensimmäinen viikko koostui enimmäkseen tylsistä oppitunneista sekä kalustokoulutuksesta, joista en aio kirjoittaa sen enempää, sillä ketään tuskin kiinnostaa.
Lukijoista puheen ollen, ilmeisesti blogini on levinnyt komppaniassamme myös alaisten joukossa, mikä oli näin jälkiviisautena sanottuna täysin odotettavaa, mutta yllätti minut silti. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ainakin se pakottaa minut yhä enemmän olemaan varovainen siitä, mitä julkaisen täällä. Ei sillä, etten olisi ollut jo varovainen, mutta ainakin nykyiset oppilaat voivat nyt lukea tuntemuksiani AUK:ista, jotta tietävät suunnilleen mitä odottaa.
No, siinä oli viisi viikkoa nopeasti läpikäytynä. Ensi viikon tiistaina, eli ylihuomenna paukkuukin jo satanen, eli kohta alkaa TJ olla aika väbä (vähän aamuja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti